Valmentavana esimiehenä toimiminen yrityksissä ei kovin paljoa poikkea urheiluvalmennuksesta. Molemmissa, esimiehen tai valmentajan roolissa, ideana on sparrata toisia kohti selkeästi määriteltyä ja yhteisesti hyväksyttyä tavoitetta. Tavoitteen merkitys on suuri, sillä ilman yhteistä käsitystä lopputulemasta on vaikeaa löytää perusteita tekemisen intensiteetille ja menetelmien tarkoituksenmukaisuudelle. Aika nopeasti nousee nimittäin kysymys: "Miksi pitäisi mennä epämukavuusalueelle? Miksi tämä taso ei riitä?" Motivointi ilman selkeää tavoitetta on melko vaikeaa. Vasta kun maali (liikkuvakin) on selvillä, voi syntyä tahtoa mennä kohti maalia, tahtoa muutokselle. Harva viitsii muuttua muuttumisen ilosta.
Valmentajan tai esimiehen on saatava valmennettavalta lupa valmentaa, muuten väylä valmentamiselle ei ole auki. Todellisen luvan antaa vain valmennettava, eikä työnantaja voi sitä määrätä. Ketään ei voi pakottaa muutokseen, eikä toisen puolesta voi tahtoa. Muutos tarvitsee aina tekijänsä tahdon. Tahdon herättminen onkin motivoimisen päätehtävä. Jokaisella tekemisen kohdalla pitäisi niin työntekijän kuin esimiehen pystyä vastaamaan kysymykseen: "Miksi tätä teemme?" Pelkkä hauskanpito ei anna kovin järkevää syytä mennä epämukavuusalueelle. Hyvässä valmentajassa on samoja piirteitä kuin hyvässä johtajassa: ei vain ohjeiden jakaja, tiedon välittäjä (manager) vaan myös merkityksen luoja ja suunnan näyttäjä (leader).
No comments:
Post a Comment